Keskustelevaa journalismia kohti

Kaksi ajatusta tutkija Heikku Luostarisen esityksestä, Suomalaisen journalismin muutokset 1980-2000. Molemmat liittyvät keskustelevan journalismin merkityksen kasvuun.

Luostarisen mukaan suomalaisella medialla on ollut poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus harjoittaa keskustelua, mutta se ei ole käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen. Pulmina ovat olleet muun muassa eliittivetoisuus, kyynisyys, keskustelun aliarvioiminen ja perinteiden puute. Myönteistä muutosta alkoi tapahtua 1990-luvulla muun muassa sen takia, että lehdet huomasivat lukijoiden olevan kiinnostuneita keskustelevasta sisällönosasta ja ne huomasivat lukijoiden itse tuottaman sisällön edulliseksi tavaksi tuottaa sisältöä. Internetin yleistyminen tietysti helpotti keskustelun käymistä. Lisäksi kansalaisjournalismin idean tulo Yhdysvalloista Suomeen rohkaisi keskustelevan toimintatavan kokeiluja. Mielestäni kehitys on jatkunut myönteisenä parin viime vuoden aikana, vaikka keskusteleva journalismi on vielä alkutaipaleellaan. Median kiinnostus blogeihin ja keskustelufoorumeihin on esimerkki keskustelevan journalismin lisääntymisestä parin viime vuoden aikana.

Luostarisen mukaan tulevaisuuden yksi keskeinen asia on mediakorruption lisääntymisen uhka. Siitä pitää keskustella ja siihen pitää kiinnittää huomiota, sillä kun mediakorruptio menee liian pitkälle, siitä ei voida enää puhua, ja tilanne muuttuu pahaksi. Siksi journalismin itsenäisyys ja kriittisyys pitää olla alan jatkuvassa seurannassa ja keskustelussa. Median kaupallinen pohja katoaa nopeasti, jos mediakorruptio syö medioiden uskottavuuden. Mielestäni yksi tapa taistella Luostarisen mainitsemaa mediakorruptiota vastaan on toimituksellinen läpinäkyvyys eli yksi keskustelevan journalismin muoto. Yksi esimerkki: Toimitusten pitäisi luoda kanta mediakorruption eri muotoihin kuten toimittajien varsin yleisesti saamiin lahjoihin, matkoihin ja keskityksiin, ja kertoa tämä kanta avoimesti lukijoille.