16.9.05

Missä on huone 209?

Tiedoksi: se on siellä hotellin puolella. Toiseen kerrokseen ja käytävän läpi.

Tulevaisuus-trackin kuuluva Toimittaja 2010 ei käsittelekään, toisin kuin kuvittelin, toimittajan roolia tai työnkuvaa tulevaisuudessa. Tai no, kyllähän sitäkin vähän sivutaan, mutta etupäässä on käsitelty työelämän muutosta yleensä ja journalistien koulutusta. Okei, kyllähän näillä asioilla on toimittajan työlle ja työnkuvalle merkitystä, mutta hieman kaukana omista odotuksistani, jotka olivat jossain konkreettisemmassa ja välittömämmässä. Vika lienee odotuksissani. Akateemiset alustajat Pentti Raittila ja Harri Melin.

Raittila heittää näkemyksen, jonka mukaan journalistien koulutus olisi liukumassa tiedekorkeakoulutasolta ammattikorkeakoulutasolle. Tämä kehitys pelaisi Raittilan mukaan suurten työnantajien pussiin, kun koulutettaisiin (karrikoiden) koneistoon rattaita, jotka eivät tee hankalia kysymyksiä. Tämä johtaa pahimmassa tapauksessa toimittajan identiteetin muuttumiseen.

Anita Pankkonen Helsingin (?) ammattikorkeakoulusta kommentoi alustajia. Pankkonen näkee, että tiede- ja ammattikorkeakoulut lähentyvät toisiaan ja tekevät yhteistyötä. Ja hei, Pankkonen mainitsi blogit ja kansalaisjournalismin, kuten Raittilakin, tollai ohimennen.

Opiskelija Ilona Turkala paikkaa Jenni Leukumaavaaraa Jyväskylän yliopistosta. Turkala kertoo yleisesti nykyisestä koulutuksesta.

Raittila näkee keskusteluosuudessa, että toimittajan työ televisiossa on muuttunut yhä enemmän "mediatoimittajan" työksi. Mediatoimittaja? Lienee siis ammattikorkeakoulusta valmistunut toimittaja. Pankkonen taas sanoo, että amk-puolelta ei tule ihmisiä, jotka eivät esim. osaisi tai uskaltaisi tehdä kriittisiä kysymyksiä. Lähtötaso amk-puolella on Pankkosen mukaan sama kuin kanditutkinto tiedekorkeakoulussa. Yleissivistävää koulutustakin annetaan, vaikka Raittila tätä epäileekin.

5 Comments:

At 16/9/05 11:25, Anonymous Olli S said...

Ainakin Ylen alueuutisissa mediatoimittaja on se, joka kuvaa ja leikkaa, kun taas toimittaja on se, joka toimii mikkitelineenä ständäreitä tehtäessä. Eroa on varmaan myös koulutustaustassa, mutta ainakin siellä kyse on enemmän tehtäväjaosta.

 
At 16/9/05 13:20, Blogger Kari Haakana said...

Ou. Ennen kuvaajia sanottiin kuvaajiksi ja äänitarkkailijoita äänitarkkailijoiksi.

Niin se kehitys kehittyy.

 
At 17/9/05 08:55, Blogger Tero Lehto said...

"Raittila heittää näkemyksen, jonka mukaan journalistien koulutus olisi liukumassa tiedekorkeakoulutasolta ammattikorkeakoulutasolle. Tämä kehitys pelaisi Raittilan mukaan suurten työnantajien pussiin, kun koulutettaisiin (karrikoiden) koneistoon rattaita, jotka eivät tee hankalia kysymyksiä. Tämä johtaa pahimmassa tapauksessa toimittajan identiteetin muuttumiseen."

Olen vähän eri mieltä Raittilan kanssa asiasta sikäli kuin tuo kohta kuvaa hänen sanojaan oikein.

Suomessa media on sangen hyvää pataa poliitikkojen ja suuryritysten kanssa. Monissa asioissa vallitsee paljon puhuttu "konsensus", eikä esmes ministeriöiden tai paikallistason likasankoja mielellään pengota herkästi.

Omalla alallani IT-journalismi on valitettavan alkutekijöissään, eikä perinteitä tutkivaan journalismiin ole juurikaan. Onneksi viimeaikoina on esimerkkejä myös tutkivasta journalismista lehdistötiedotteiden levittämisen rinnalla.

Pikemminkin saattaa olla niin, että liian yhteinen journalistien korkeakoulutus Helsingissä ja Tampereella tuottaa näitä konsensustoimittajia, jotka ovat tulleet työelämään samasta putkesta.

Minulla ei ole päivääkään oikeaa journalistikoulutusta, mutta olen silti onnistunut kaivamaan esille tutkimalla useita tapauksia, joita yleis- ja talouslehdet eivät olleet haistaneet. Toisaalta minulla ei ole hyviä suhteita ministeriöihin tms. poliitikoihin enkä tiedä heidän saunailloistaan, joista politiikan toimittajilla on oman kertomansa mukaan kokemusta. Etäisyys voi olla hyväksi.

En minä tietenkään kehu sillä, että olen toimittaja ilman alan koulutusta, mutta uskon, että toimittajiksi tarvitaan myös ekonomeja, insinöörejä ja oikeusoppineita. Ainakin ammatti- ja erikoislehtien puolella näiden alojen osaaminen on hyvin tärkeää.

Jos jotain kaivataan Suomeen, minusta se on nimenomaan monipuolista toimittajien koulutusta eri lähtökohdista ja myös ulkomailla koulutuksensa hankkineita journalisteja.

 
At 17/9/05 10:36, Blogger Kari Haakana said...

Raittila toi kyllä puheenvuorossaan esiin senkin, että toimittajan ammatin tulee säilyä avoimena: eli että kuka tahansa voi ryhtyä toimittajaksi.

 
At 19/9/05 17:07, Anonymous Pentti Raittila said...

Olen samaa mieltä. että Journalisti 2010 –sessio meni vähän turhaksi jankkaamiseksi. Yksi syy lienee, että minut ja kommentoijat alun perin pyydettiin puhumaan alan koulutuksesta, sitten otsikko jossain vaiheessa vaihtui. Jankkaamisen lisäksi ilmaisin varmaan itseäni huonosti, siksi vielä alla olevat jälkikommentit.

Tuija Aalto kirjoitti: ”Pentti Raittila kritisoi, että samaan aikaan kun koko kansan koulutustaso nousee, journalistin ammatissa toimivista on keskimäärin enemmän ei-korkeakoulutettuja.”
En kai noin sanonut, ei se ainakaan pidä paikkansa. Kyllä keskimääräinen koulutustaso koko ajan nousee, kun itseoppinut vanha toimittajakunta korvautuu eri (korkea)kouluista tulevilla. Painotin yliopistotasoisen journalistikoulutuksen merkitystä mm. väestön yleisen koulutustason nousun vuoksi. Ihmettelin, miksi journalistien ammatillisen koulutuksen tasoa ollaan alentamassa tai ainakin muuttamassa enemmän teknistä osaamista painottavaksi. Kai myös korostin, että journalistin ammattiin tulee vastakin päästä millä tahansa koulutuksella, jos kykyjä ja intoa riittää.

Tero Lehto kirjoitti: ---”Pikemminkin saattaa olla niin, että liian yhteinen journalistien korkeakoulutus Helsingissä ja Tampereella tuottaa näitä konsensustoimittajia, jotka ovat tulleet työelämään samasta putkesta. --- uskon, että toimittajiksi tarvitaan myös ekonomeja, insinöörejä ja oikeusoppineita. Ainakin ammatti- ja erikoislehtien puolella näiden alojen osaaminen on hyvin tärkeää. Jos jotain kaivataan Suomeen, minusta se on nimenomaan monipuolista toimittajien koulutusta eri lähtökohdista ja myös ulkomailla koulutuksensa hankkineita journalisteja.”

Olen Lehdon kanssa samaa mieltä. Ilmeisesti toin alustuksessani ja keskustelussa huonosti esiin ajatukseni, jonka mukaan viime aikoina tapahtunut journalistikoulutuksen laajeneminen saattaa kaventaa varsinaisen journalistikoulutuksen ulkopuolelta tulevien mahdollisuuksia päästä journalistiksi. Jos yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen journalistilinjat tuottavat vuosittaisen rekrytointitarpeen mukaisen määrän journalisteja, entistä vaikeampi on päästä niiden ulkopuolelta alalle (mm. organisoidun harjoittelun kautta yo- ja amk-koulutetuilla on etulyöntiasema).

Aikaisemman (ja SJL:nkin tukeman) koulutuspoliittisen linjauksen mukaan journalistien koulutus tapahtuu yliopistoissa. Samalla lähtökohtana oli säilyttää journalismi vapaana ammattina siten, että noin puolet alalle rekrytoitavista tulisi journalistikoulutuksen ulkopuolelta, mitä erilaisimmista koulutuksista ja ammateista. Nyt journalistien ammatillista koulutusta on laajennettu niin, että ulkopuolelta tuleville on entistä vähemmän tilaa.

Kun puolustan yliopistotason koulutusta, tarkoitan sillä muutakin kuin Jyväskylän ja Tampereen journalistikoulutusta. Enkä epäile, etteikö ammattikorkeakouluista saattaisi tulla hyviä journalisteja. Mutta jos nimenomaan journalismin ammattiin tähtäävän koulutuksen painopiste siirtyy yliopistotasolta amk-tasolle, eikö se pitkällä tähtäimellä vahvista tendenssiä, jonka mukaan journalismin ammatti muuttuu yhä enemmän tekniseksi suoritustyöksi?

 

Lähetä kommentti

<< Home