Päätoimittajia haastattelemassa
Päätoimittajien haastattelutunnin ehdottomaksi tähdeksi ainakin minun silmissäni muodostui puolustusministeri Seppo Kääriäinen. En nyt muista, onko Kääriäisellä toimittajataustaa, mutta lupaavia haastattelijanlahjoja ministerillä kieltämättä on.
Päätoimittajien haastattelutunnin karnevalistinen idea oli kääntää roolit päälaelleen. Poliitikkokolmikko (Kääriäisen lisäksi Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma) saivat tehdä kysymyksiä päätoimittajille, joita edustivat Ilta=Sanomien A-P Pietilä, Imagen Mikko Numminen, Etelä-Suomen Sanomien Heikki Hakala ja Ylen radiouutisten Kari Mänty.
Aluksi hieman jäykisteltiin. Puhuttiin julkisuudesta ja sen rajoituksista ihan vakavalla naamalla. Heinäluoma halusi tietää, voiko poliitikko rajoittaa julkisuutta esimerkiksi perheensä osalta. Pietilän vastaveto tähän oli odotettu: poliitikot tuovat itse perheensä julkisuuteen. "Eivät toimittajat salaa mene poliitikkojen vaatekaappeja kuvaamaan", Pietilä heitti.
ESS:n Hakala muistutti, aivan aiheellisesti, että journalismi ei enää ole ainoa julkisuuden muoto. Samalle tontille tullut viihdesisältö pelaa erilaisilla säännöillä kuin perinteinen journalsitinen sisältö.
Ja sitten Kääriäinen. Puolustusministeri tinkasi päätoimittajia julkistamaan taloudelliset ja muut sidonnaisuutensa samalla tavalla kuin hallituksen ministerit. Pietilä vastasi ympäripyöreästi sidostensa puutteesta. Ainoana päätoimittajana omat siteensä julkisti Imagen Numminen, joka kertoi 150 000 euron asuntolainastaan ja Amnestyn jäsenyydestään.
Seuraavaksi Kääriäinen halusi tietää, tuntevatko journalistit korruptio-ongelmaa omassa työssään. Missä kaikkialla päätoimittajat ovat olleet jonkun tahon kutsumana, Kääriäinen tiukkasi. Seurasi jälleen poliitikkomallista pyörittelyä. Pietilän mukaan Lapin matkat, saunaillat ja muut eivät ole korruptiota, sillä ne mahdollistavat vapaamuotoisen ajatustenvaihdon toimittajien ja esimerkiksi poliitikkojen kesken. "Ja jos Kääriäiseltä kutsu Lappiin tulee, niin maksamme matkan kyllä itse", Pietilä tarjosi. Kääriäinen vakuutti, että kutsua ei tule.
posted by Karde @ 16.9.05
4 comments
4 Comments:
Kannattanee ottaa korruptiokeskustelusta esiin myös Imagen Nummisen kommentti siitä, että juttujen lukijana toimitusten sikariportaan veljeilyä poliitikkojen sikariportaan kanssa ei voi aina pitää kovin perusteltuna.
Pointti on hyvä, sillä turhan usein kapakasta artistipöydästä bongattu kulttuuritoimittaja menettää melko pian uskottavuutensa kriitikkona. Perinteisen politiikan toimittajien liturgian mukaan sen sijaan poliitikkojen kanssa saunominen lisää politiikasta kirjoitettujen juttujen luotettavuutta.
Tämän todettuani poistun Imagen toimitiloihin nauttimaan Journalistiliiton seminaarin kylkiäisenä tarjoamaa lipukevirvoketta.
Joo, tuo on hyvä pointsi. Ja tavallaan tuollainen "kivaa kavereiden kesken" -tunnelma vallitsi kyllä päätoimittajien ja poliitikkojen kesken tuossakin keskustelussa.
Nimenomaan tuollainen kiva tunnelma -meininki. Kuulin keskustelun radiosta ja ihan täydestä meni puhe objektiivisesta toimittamisesta ja väärien tietojen oikaisuoikeudesta - kun kerran niitä virheitä ja oikaisuja kaiken aikaa tehdään.
http://kivivalli.blogspot.com/2005/09/media-poliitikot-ja-nkkulma.html
Päätoimittajien haastattelutunti oli ideana hyvä, mutta radiosta kuunneltuna toteutukseltaan pliisu. Vain Seppo Kääriäinen oli mies paikallaan. Olisiko kannattanut olla vähemmän tasapuolinen kolmen suurimman puolueen suhteen? Pienemmistä löytyisi enemmän kipinää. Vai oliko tarkoituskin vain pitää nami-nami-hauskaa?
Erityisesti jäin kaipaamaan lisäkysymyksiä A-P Pietilälle, joka piti normaalina tiedonhankintana kaveeraamista herrasväen parissa. Hyväksyn näkemyksen, jos Pietilä osoittaa harjoittavansa kontaktipintojen keräämistä myös vähemmän loistokkaissa puitteissa esim. Greenpeacen, Maan ystävien, Rakennustyöläisten liiton ja Totu-ryhmän edustajien kanssa. En hyväksy näkemystä, jos varteenotettavia kontakteja ovat vain ne, joiden ääni muutenkin kantaa kauimmas.
Lähetä kommentti
<< Home