Lounaalla

...keskusteltiin Tuijan jo kommenttiosastolla esiin ottamasta asiasta: mitä lehti voi myydä? Tai itse asiassa kysymys kääntyi muotoon mitä lehti (tai mikä tahansa muu media) ei myisi.

Siis: kun Helsingin Sanomat myy musiikkia, niin miksi tietotekniikkalehti ei myisi tietokoneita? Samanlainen synergiahan siinäkin olisi. Yritin pinnistellä Axa Sorjasen linjoilla: yhteys konsernin (ulkoistetun) musiikkikaupan taloudellisen hyödyn ja yksittäisen musiikkiarvostelijan välillä on kovin löyhä. Mutta en voi mitään: asetelma, jossa media toimii kauppiaana kamalle, jota se myös myy ei näytä kauhean hyvältä, oli se asiallisesti kuinka kosher tahansa.

Jarmo muistaakseni epäili, että tulevat sukupolvet nauravat räkäisesti tällaiselle etiikkanillitykselle. Myydään mitä myydään. Tai sitten heiluri heilahtaa toiseen suuntaan: lukijat kyllästyvät läpitunkevaan kaupallisuuteen ja siirtyvät lukemaan uusia, selkeämmän etiikan varassa toimivia lehtiä. Tämän ennusteen taisi lausua Talentumin Kari Tyllilä.